maanantai 25. maaliskuuta 2013

Merkittävä osa äitini sukujuurista sijoittuu kahteen satakuntalaiseen rannikkopitäjään Merikarvialle ja Ahlaisiin, joista jälkimmäinen on nykyään osa Porin kaupunkia.

Mainitut pitäjät ovat erityisiä siinä suhtessa, että ne ovat olleet aikoinaan kaksikielisiä, mutta nykyään ovat täysin suomenkielisiä.

Kyseisten pitäjien entisen ruotsinkielisen asutuksen kannustimina lienevät olleet 1300-luvulla tietyille Varsinais-Suomen ja Satakunnan sekä eräille muillekin alueille myönnetyt neljän vuoden verovapaudet.

Pohjois-Satakunnan kaistaleella tuli riitoja näillä takamaillaan ja eränautinta-alueillaan todennäköisesti kaskenpolttoa harjoittaneiden suomalaisten ja alueille muuttavien ruotsalaisten kesken. Tästä syystä uudisasukkaiden suojaksi hallitsevat tahot myönsivät turvakirjeitä.

Muuttajat ovat tulleet ilmeisesti emämaan puolelta ja Ahvenanmaalta. Alueet ovat sittemmin suomenkielistyneet. Esimerkiksi Merikarvialla suomen kieleen siirryttiin etupäässä jo 1700-luvulla.

Lähde: Kari Tarkiainen; Ruotsin itämaa. Esihistoriasta Kustaa Vaasaan. Helsinki 2010.